Veneilybloggausta vanhasta tammitroolarista

Veneilykausi 2020 avattiin jo tammikuun alussa

Viime kauden päätyttyä ennen joulua miehistömme ei kauaa aikaillut, kun tämän vuoden veneilykausi jo avattiin. Lähdimme vuoden ensimmäiselle reissulle 6. tammikuuta ja aloitimme matkamittarin lukeman kasvattamisen siis jo varsin hyvissä ajoin.

Aurajoelta liikkeelle

Miehistömme alkoi kokoontua Äranille jo hyvissä ajoin ennen puolta päivää. Alkuvalmistelut saatiin päätökseen ja vieraamme Susanna ja Jari saapuivat pian paikalle. Olimme siis valmiita lähtöön!

Reittisuunnitelman briiffauksen jälkeen köydet irrotettiin ja suuntasimme aluksi tuttuun tapaan Aurajoelle. Joki oli jo hieman jäässä ja pääsimmekin jo vähän ennen Förin ohitusta kevyisiin jäänmurtohommiin. Martinsillan käännöksen jälkeen Susanna päästettiin ruoriin seuraamaan murtamaamme jääuraa takaisin merelle päin.

Aurajoen pinta oli jo ehtinyt hieman jäätyä.

Uittamon kautta keskelle sumua

Seuraavaksi lähdimme Hirvensalon sillan alitse kohti etelää. Vieraidemme jännitykseksi arvuuttelimme, mahdummeko Hirvensalon sillan ali, kun vesikin oli kolmisenkymmentä senttiä normaalitasoa korkeammalla. Masto ei katkennut ja pääsimme tavalliseen tapaan jatkamaan matkaamme 😀

Uittamon rantoja ihaillessamme alkoi sumu pikku hiljaa hiipimään yllemme. Esittelimme vieraillemme Uittamon paviljongin ja muutamat komeat rantahuvilat, mutta emme olleet päässeet edes Lemunaukolle asti, kun näkyvyys laski dramaattisesti ja rantojen ihailut jäivät sikseen.

Äran keskellä sumua
Näkyvyys oli suurimman osan matkasta hyvin heikko.

Täydessä sumussa Kakskerran eteläpuolta kohti Airistoa

Ainakin Styyrmanni oli salaa toivonut jo pidemmän aikaa, että saisimme kokea myös haastavampia sääolosuhteita. Nyt saimme haastetta kerrakseen, kun näkyvyys laski tutkamittausten mukaan pahimmillaan vain 1–2 kaapelinmittaan (keskimäärin n. 250 metriä). Rauhallisesti ja panikoimatta etenimme normaalia matkavauhtia, mutta tähystyksen suhteen näimme erityisen paljon vaivaa. Koko miehistö osallistui tiukasti visuaaliseen tähystämiseen, kun Styyrmanni tulkitsi tutkakuvaa. Onneksi sää oli muilta osin täydellinen, joten navigointi tutkan avulla oli helppoa, kun maalit löytyivät ilman ongelmia jo pitkän matkan päästä. Loistavaa harjoitusta!

Latosaaren itäpuolen pujottelut suoritimme vielä tiheässä sumussa, mutta pian sumu alkoi jo hälvetä. Parissa mailissa sumu loppui oikeastaan kokonaan, kun pääsimme Airistolle. Oli mielenkiintoista ja erityisen opettavaista seurata, kuinka nopeasti voi näkyvyys muuttua!

Tuttuja reittejä takaisin kotilaituriin

Airistolle päästyämme jatkoimme jo hyvin tutuiksi käyneitä vesiä pitkin kohti Rajakaria, Kuuvannokkaa ja edelleen Ruissalon reunustaa. Muuta liikennettä oli vuodenajasta johtuen erittäin vähän.

Päivä oli jo selvästi pidempi kuin jouluna, mutta aurinko oli silti laskemaisillaan, kun lähestyimme Turun satama-allasta. Hämärän jo alkaessa laskeutua hiljalleen K. Alamies valmisteli köydet rantautumista varten. Siiffi siirtyi puikkoihin ja jo varsinaisena konkarina manöveerasi Äranin omaan kotilaituriin.

Turvallisen kiinnittymisen jälkeen päästimme vieraamme takaisin maan kamaralle ja olimme yhtä mieltä siitä, että matka oli mielenkiintoinen ja loistava avaus tälle vuodelle. Miehistö jäi vielä suorittamaan lopputoimenpiteet ja poistui alukselta pimeän jo laskeuduttua.

6 kommenttia

  • Mielenkiintoinen vierailu paljon puhutulla aluksella. Kiitos vielä miehistölle kivasta merimatkasta, hyvää työtä ootte tehneet Äranin kunnostamisessa. Tullaan toistekin kyytiin, jos kutsu käy 🙂

    • Kiitämme vierailusta! On aina mukavaa, kun mukana on välillä muitakin 😀

      Työtä on kunnostamisessa riittänyt, mutta silti aika alussa siinä vasta ollaan. Kausi kerrallaan eteenpäin!

      Kutsuja lähetellään varmasti!

    • Missäs teillä on vene ja minkälainen? Jäätilanne ei ole ainakaan meillä tänä talvena estänyt ajokautta millään tavalla. Entä teillä? Toivotan mukavia kauden alkajaisia, kun pääsette taas vesille!

      Kyllä siinä sumussa sai tarkkana olla!

  • Tuttavani tutustuttivat minut tänä kesänä veneilyn ihmeellisen maailmaan. Kun kaikki ulkomaanreissut piti perua seilasimme ympäri rannikkoa. Minulle oli ihan uutta kaikki merimerkit, vinssit ja muut termit, mutta innostuin kovasti oppimaan lisää. Meillä oli sääolosuhteet aina kunnossa. Voisi olla mielenkiintoista kokea haastavammissakin sääoloissa, kuten sumussa, seilaaminen.

    • Hei, Tuula ja onnittelut siitä, että olet löytänyt hienon uuden lajin vapaa-ajan viettoon! Mille alueille teidän reittinne suuntautuivat? Alkuun pääsee suht helposti, mutta halutessaan opiskeltavaakin veneilyn parissa riittää. Joko on saaristolaivurikurssi työn alla? 😀

      Onneksi olitte saaneet tutustua lajiin hyvissä keleissä! Vaikka myrskyt ja tyrskyt ovatkin seikkailullisessa mielessä kiinnostavia, kannattaa kuitenkin aina pitää turvallisuus ensimmäisellä sijalla: esimerkiksi navigointi ja ympäristön tilannekuvan ylläpitäminen sumussa eivät ole missään tapauksessa helppoa ja ovat jopa ennalta kuviteltua hankalampaa. Tärkeintä on luottaa miehistön kykyyn selviytyä vaikeistakin olosuhteista ja aloittaa totuttelu tai harjoittelu pykälä kerrallaan. Kokemuksen kautta se varmuus kehittyy. Tämän kauden avaus oli meille itseluottamusta herättänyt harjoitus.

Vastaa kommenttiin! (Peruuta vastaus)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista, vaan se kerätään ainoastaan kommenttien sisällön tarkastusta varten.


Lähettämällä kommentin hyväksyt sivuston tietosuoja- ja rekisteriselosteen.



« »