Veneilybloggausta vanhasta tammitroolarista

Korppoon matkan muistelmat

Veneilykausi alkaa kääntyä kesästä syksyksi ja samalla myös harrastuksia haittaavat tekijät alkavat ainakin allekirjoittaneella rajoittaa aikaa veneilyn parissa. Tässä kohtaa onkin hyvä palata ajassa taakse päin elokuun alkuun ja muistella hieman kesän toista suurempaa matkaamme Korppoon seudulle.

Perjantai 2.8.

Matkaan lähdettiin iltapäivällä, kun Trissa saapui kiireellä töiden jälkeen Hirvensalon rantaan. Muu miehistö oli varustanut aluksen lähtökuntoon puolenpäivän jälkeen. Vain Pinnamies joutui jäämään maan kamaralle, kun Suomen Puolustusvoimat halusi pitää miehen palveluksessa viikonlopun ajan. Reittimme alkupää kulki meille jo varsin tutuiksi tulleiden alueiden halki Airistolle. Pääsimme kuitenkin pian valloittamaan uusia vesiä, kun muun muassa ylitimme koko Airiston syvimmän kohdan.

Airiston eteläpäässä matkustaja-autolautat olivat juuri tulossa meitä vastaan Orhisaaren käännöksessä. Muutimme reittisuunnitelmaamme siten, että siirryimme K. Alamiehen vahdissa väyläalueen itäreunaan jättäen suuremmille laivoille tilaa käännöstä ja kohtaamistamme varten.

Tilanteen selvittyä jatkoimme Orhisaaren eteläpuolitse kohti Seilin saarta. Ohitimme täsmälleen saman paikan, jossa vain vajaa vuorokausi myöhemmin tapahtui kammottava veneilyonnettomuus, jossa menehtyi kaksi veneilijää.

Matkamme jatkui iloisissa merkeissä Seilin ohi kohti Nauvoa. Hyvien maisemien toivossa lähdimme kiertämään Nauvon kaakkoispuolelle. Toiveisiimme vastattiin ja saimme ihailla Saaristomeren kauniita maisemia auringon laskiessa pikkuhiljaa kohti horisonttia. Menomatkamme jännittävin kohta, ainakin navigoivan miehistön keskuudessa, oli Petsorin ja Vansorin välistä kulkeva kapea väylä, josta pujottelimme läpi kieli keskellä suuta. Alla videomateriaalia tiukimmasta ja jännittävimmästä käännöksestä.

Auringon laskiessa sytytimme kulkuvalot ja jatkoimme vielä noin tunnin verran Fagerholmin säähavaintoaseman ohitse kohti Rumarin laituria, johon kiinnityimme illalla noin kymmenen aikoihin. Rumar Strandin isäntä oli jättänyt meille avaimet, joilla pääsimme pieniin mökkeihimme yöpymään ja käyttämään muun muassa WC-palveluita. Näkki ja K. Alamies nukkuivat sinnikkäästi Äranin brykällä pitäen yövahtia.

Lauantai 3.8.

Herättyämme pikkumökeistä ja brykältä kävimme Rumar Strandin aamupalalla, joka oli varta vasten meille valmistettu. Talon isännällä oli palveluasenne kohdallaan, kun aamiaista täydennettiin vielä rapeilla pekoniviipaleilla. Maistuvan ja täyttävän aamupalan jälkeen suunnittelimme päivän ohjelmistoa.

Rumar Strand
Miljöö Rumar Strandissa oli komea. Taustalla vanha kansakoulu, jossa nykyään toimii paikan ravintola.
Korpoströmin laiturissa

Päivän ohjelman pohdinnoissa päädyttiin siihen, että lähdimme vähän matkan päässä lännempänä sijaitsevaan Korpoströmin vierasvenesatamaan. Ajomatka oli lyhyt ja kiinnityimme Korpoströmin päivävierailulaituriin.

Korpoströmissä kävimme jäätelöllä ja tutkimme satamakonttorissa esillä ollutta näyttelyä, joka kiinnitti huomiota vesien likaantumiseen. Mereen päätyy nykyään valitettavan paljon muovijätteitä, joista oli näytillä esimerkkejä, mitä kaikkea merestä onkaan löytynyt.

Korpoström

Kello tikitti sitä vauhtia, että oli aika lähteä takaisin Rumariin, jossa meidän oli tarkoitus syödä illallista. Niin kiire meillä ei kuitenkaan ollut, etteikö matkalla ollut kuitenkin aikaa harrastaa vetouistelua. Siiffi yritti saada täytettä iltapalapöytään, mutta tällä(kään) kertaa kalaonni ei ollut meidän puolella.

Mennessämme syömään Rumarin kansakoulurakennukseen isäntä ilmoitti, että keittiö oli juuri suljettu. Saimme kuitenkin jälleen kerran hyvää palvelua, kun isäntä kertoi, että hän voi kaikesta huolimatta laittaa keittiön uudelleen käyntiin ja valmistaa meille toivomamme illallisen. Mukavaa!

Sillä välin Näkki päätti hommata meille iltaohjelmaa. Vuokrasimme kaksi kajakkia ja ensimmäisenä uusia kulkupelejä lähtivät kokeilemaan Näkki ja K. Alamies. K. Alamiehelle meno näytti maistuvan ja huippunopeudet Korppoon suoralla ylsivät varmasti Ärania kovemmiksi. Myös Byssapiru ja Styyrmanni kävivät pikaisesti kokeilemassa melontaa, mutta pian oli aika palata syömään.

Kajakki
Illallinen

Illalla melottiin ja soudettiin vielä uudemman kerran. Nostimme myös katiskan, josta löytyi parit ahvenet grillattavaksi. Grillauksen lomassa luimme ikävät uutiset Seilin pohjoispuolella tapahtuneesta onnettomuudesta, mikä hieman latisti tunnelmaa ja aiheutti myös pientä kiukkua, kun todennäköisesti tähystyksen laiminlyönnin takia kaksi purjehtijaa menetti henkensä. Illan päätteeksi kävimme myös saunassa.

Äran Rumarin laiturissa
Souturetkeltä napattu kuva Äranista Rumar Strandin laiturissa.
Kalaa
Kalaonni on sentään suosinut katiskalla kalastaessa.

Sunnuntai 4.8.

Viikonlopun päätteeksi aloitimme kevyellä aamupalalla, koska suunnitelmanamme oli lähteä ajelemaan kohti kotisatamaa hyvissä ajoin ja käydä matkalla syömässä. Reittimme oli tarkoitus kulkea Gyltön linnakkeen ohi, jotta Siiffi ja Styyrmanni saivat muistella omia palvelusaikojaan. Ruokailulle ei jäänyt oikein muita vaihtoehtoja kuin Korppoon Verkanissa sijaitseva ravintola Buffalo. Satamassa oli ystävällinen palvelu, kun meitä autettiin kiinnittymisessä.

Hymyssä suin syömässä!

Matkamme jatkui saarten suojissa kohti Turkuun ja Naantaliin johtavaa syväväylää. Tuuliennusteet paluupäivälle olivat vähän kovempia ja sen saimme myös huomata. Kurssin osoittaessa itään ei myötäaallokko vielä aiheuttanut suurempaa harmia, mutta Lövskärin jälkeen ohitettuamme Kaasluodon meidän oli käännyttävä enemmän koilliseen. Omenaistenaukolla tuuli pääsi puhaltamaan entistä kovemmin ja aallokko kääntyi kurssin muutoksen takia suoraan sivulle. Siinä oli miehistöllä pitelemistä, kun Äran rullasi aallokon läpi. Onneksi pahinta keikutusta kesti kuitenkin lopulta aika vähän aikaa, kun pääsimme Insinööri Petterssonin sektoriloiston jälkeen kääntämään kurssia kohti pohjoista. Suuntasimme Aaslaluodon kupeeseen, jossa aallokko ei päässyt nousemaan yhtä korkeaksi. Jatkoimme Airiston länsireunaa pitkin saarten suojassa ja saimme jälleen todistaa matkustaja-autolauttojen kovemman vauhdin niiden ohittaessa meidät. Viking Gracen peräaaltoja seuraten troolarimme lipui sunnuntai-iltana takaisin omaan kotisatamaamme Hirvensaloon.

Tässä postauksessa tiivistyy sanoiksi ja kuviksi jälleen yksi syy, miksi odotamme ensi kesän lämpimiä veneilypäiviä innolla!

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista, vaan se kerätään ainoastaan kommenttien sisällön tarkastusta varten.


Lähettämällä kommentin hyväksyt sivuston tietosuoja- ja rekisteriselosteen.



« »