Veneilybloggausta vanhasta tammitroolarista

Veneilykausi 2019 on avattu!

Lokikirjassamme on ollut varsin hiljaista uuden sisällön suhteen jo lähes kahden kuukauden ajan. Miehistö ei ole tästä huolimatta viettänyt hiljaiseloa, vaan ahkeroinut sitäkin enemmän: nuoriso on puristanut lukuvuoden loppukirin koulujensa osalta (mm. yksi pro gradu ‑tutkielma tuli palautettua) ja vanhemmat ovat viihtyneet töissä ahkerasti. Vietimme myös pääsiäisten pyhien ja vapun lisäksi parit syntymä- ja äitienpäivät. Kaiken tämän lisäksi työmaalla on viihdytty hyvin tiiviiseen tahtiin (mistä kirjoitamme piakkoin tarkemmin)!

Mikä olisikaan parempi tapa jatkaa uusien postausten kirjoittamista kuin julistaa kesäkausi 2019 avatuksi! Suuri koko talven kestänyt työ Äranin kunnostamisen parissa ohitti kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna sellaisen rajapyykin, että aluksemme on jälleen ajokunnossa. Järjestimme kauden alkajaisiksi kaksi koeajopäivää, joista kokosimme yhteen video- ja kuvamateriaalia.

Ensimmäinen koeajopäivä

Brykän rakennusprojektin johdosta Äranin hallintalaitteet kokivat täydellisen muodonmuutoksen. Ensimmäisessä sea trialissa päästiinkin testaamaan, millaista ajaminen on, kun ei enää tarvitse käyttää lapion kahvoja ajamiseen.

Lähdimme Hirvensalon laiturista noin 17:20. Styyrmanni sai ensimmäisenä kokeilla laiturista irrottautumista. Sen jälkeen otimme suunnaksi Naantalin, saman reitin kuin mihin viime lokakuussa kautemme lopetimme. Jo ennen kuin pääsimme edes Viking Linen laiturin tasalle, riemuitsimme siitä, kuinka onnistunut hallintalaitteiden päivitys oli, koska manöveeraaminen oli erittäin helppoa.

Pian Styyrmanni luovuttikin ruorivahdin eteenpäin Näkille. Reittimme kulki Ruissalon editse ruotsinlaivojen käyttämää väylää pitkin Iso-Pukin pohjoispuolelta. Sää oli valitettavasti sateinen, mutta tuuli oli onneksi maltillinen. Airiston pilkahtaessa näkyviin Arvinsilmän sektoriloiston jälkeen ruorivahti siirtyi eteenpäin K. Alamiehelle. Hän styyrasi meidät Kuuvannokan ympäri pohjoista kohti suuntautuvaa Naantalin väylää pitkin. Lähestyessämme Naantalia pääsi Siiffi seuraavana ruoriin. Naantalissa oli laiturit lähes tyhjillään, mutta telakan rannassa oli kaijassa Siiffin vanha tuttu Vekara.

Finnlinesin laiturin jälkeen koittikin matkan jännittävin osuus, kun suuntasimme Ukko-Pekan sillan ali. Kun olimme alle kaapelinmitan päässä sillasta, tuli samaa väylää vastaan poliisivene. Koska virkavalta oli jo niin pitkällä tulossa sillan ali, ei auttanut muu kuin vääntää lapakulmat taaksepäin ja jäädä lillumaan paikalleen hetkeksi odottamaan omaa vuoroa. Sitten kieli keskellä suuta viittojen väliin tähdäten! Siiffin varmoissa otteissa ei tarvinnut pelätä, vaan mahduimme loistavasti sillan ali.

Sillan jälkeen päätimme kääntyä takaisin kohti kotisatamaa. Ruorivahtikierto alkoi alusta, ja Styyrmanni pyöräytti Äranin keulan takaisin tulosuuntaan ja sai seuraavana kokeilla sillan alitusta. Montaa kymmentä senttiä ei ylimääräistä tilaa ollut viittojen välissä.

Paluumatka kulki Kuuvannokalle asti samaa reittiä, ja ruorivuoroja vaihdeltiin tasaisesti. Paluumatkalla ohitimme Iso-Pukin tällä kertaa eteläpuolelta, koska päätimme jättää ruotsinlaivoille riittävästi tilaa pohjoispuolelle. Baltic Princess ei ollut vielä ehtinyt lähtemään, mutta juuri kun saavuimme itse satama-altaaseen, tuprautti se piipusta pienen mustan savupilven ja lähti peruuttamaan pois laiturista. Meille tuli pieni kiire ehtiä pois alta, mutta kaikki sujui kuitenkin turvallisin välimatkoin.

Komento siirtyi Siiffille ja muut miehistön jäsenet siirtyivät kannelle laiturointia varten. Hallintalaitteet osoittautuivat jälleen kerran erittäin toimiviksi, koska saapuminen omalle paikallemme onnistui Siiffin käsissä sentin tarkkuudella eivätkä kädet enää seonneet lapion kahvoihin.

Matka oli ensimmäiseksi koeajoksi erittäin onnistunut. Kaikki järjestelmät toimivat niin kuin olimme suunnitelleet. Ainut huono puoli oli sateinen sää... Jäimme odottamaan seuraavan päivän toista koeajoa ja toki kesän muitakin matkoja suurella innolla!

– Styyrmanni

Toinen koeajelu

Myrskyjen ja tyrskyjen sekä laannuttamana että innoittamana miehistö (Siiffi, Styyrmanni, K. Alamies ja Näkki) valui takaisin työmaalle sunnuntai-iltapäivällä. Asennettiin ja säädettiin laitteita, osin menestyksekkäästi. Nikkaroitiin hytin ikkunoihin listoja (edellisillan sateessa kiitollisuus tulevia listoja kohtaan oli alkanut kasvaa). Pidettiin tauko sikaflexin loppuessa. Haettiin lisää edellä mainittua työmaan kulmakiveä ja tehtiin samalla heräteostoksia (rekisteritarroja).

Kun viimeiset rekisteritarrat oli teipattu Äranin kylkeen ja kun yhteistyökyvytön tutkalaite oli haudattu takaisin pahvilaatikkoon, oli aika nostaa kuvitteelliset ankkurit ja suunnata kohti toista koeajelua. Päätimme jättää Airiston selän keinutukset toiseen kertaan ja soljuimme Uittamon ohi päämääränämme Kirjalansalmen silta. Olihan Ukko-Pekan silta herättänyt meissä pienen siltojen alitus -kuumeen.

Meri oli edellisiltaan verrattuna peilityyni. Puutroolarimme lipui sulavan solakasti ohi Kaarinan rantaviivojen ja auringonsiltojen. Sekä maisemat että Äranin ongelmaton paluu merille pitkän talvitauon jälkeen herättivät ihastusta. Seilaaminen sai jopa transsin kaltaisia piirteitä ajelun ollessa vaivatonta ja kepeää laskevan auringon porottaessa lempeästi vasten kasvoja. Pohdinkin ääneen, miksi troolarin hallinta olikin yhtäkkiä näin helppoa. Sain inhorealistisen vastauksen Äranin kokemista mekaanisista muutoksista.

Kaikkiaan viikonloppu koeajeluineen oli onnistunut alkusoitto tulevalle veneilykesälle. Päässä alkaa jo valmiiksi keinua, kun tämänpäiväinen reissu koko miehistön voimin lähestyy.

– Näkki

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista, vaan se kerätään ainoastaan kommenttien sisällön tarkastusta varten.


Lähettämällä kommentin hyväksyt sivuston tietosuoja- ja rekisteriselosteen.



« »