Veneilybloggausta vanhasta tammitroolarista

Uusi ajohytti – mitä syksyn aikana saatiin aikaiseksi

Kun m/s Äran siirtyi omistukseemme elokuussa, oli meillä uusilla omistajilla heti mielessä yksi toive, jonka halusimme heti ensimmäisenä toteuttaa: kannelle tarvitaan ajohytti! Ajatuksena tässä oli, että ajaminen on tietysti mukavampaa sisätiloissa ja että voimme pidentää ajokautta, kun ei tarvitse ajella taivasalla sään armoilla. Vanhasta ajohytistä ei ollut mitään jäänteitä jäljellä, joten aloitimme oitis suunnittelemaan uutta.

Suunnittelu

Pääarkkitehtina hääräsi Styyrmanni. Suunnittelu aloitettiin kartoittamalla kannen muoto ja olemassa olevat rakenteet, kuten mastojen paikat ja luukut, mahdollisimman tarkasti paperille. Mittoja käytiin ottamassa pariinkin kertaan ja kannen pohjapiirustuksen avulla uusi hytti löysi paikkansa ja alustavat mittansa, kuten allaolevassa kuvassa näkyy.

Hytin takaosa haluttiin viistää kulmikkaaksi, jotta sivuille jää riittävän leveät käytävät takakannelle. Tämän kokoisessa veneessä käytävät oli helppo saada riittävän leveiksi tinkimättä liikaa sisätiloista, koska kansi on niin leveä myös aivan perässä. Hytin pituus määräytyi lähinnä olemassa olevan konehuoneen luukun mukaan, koska tuleva ohjauspiste sijaitsee juuri sen etupuolella. Takaa pituutta rajoitti toive riittävän suuresta takakannesta, jossa mahtuisi askaroimaan tilavasti esimerkiksi ankkuroinnin yhteydessä. Hytistä tuli nämä rajoitteet huomioiden juuri sopivan kokoinen.

Hytin rungon rakennus

Suunnitelmien pohjalta oli hyvä lähteä suunnittelemaan itse rakentamista. Päätimme, että koska sopiva sisätila löytyy jo valmiiksi, rakennamme hytin lähes valmiiksi hallissa ja Äranin kannelle sokkelin tulevan hytin asennusta varten. Kuljetamme valmiiksi rakennetun hytin kuorma-autolla Hirvensaloon ja asennamme hytin paikalleen kotilaiturissa. Ajatuksena oli minimoida rakennusprojektin aiheuttama käyttökatko, joka väistämättä aiheutuu, kun ohjauslaitteet siirretään paikasta toiseen. Tämä olikin tosi hyvä idea, koska muuten olisi syksyn ajelut jääneet tekemättä!

Rakennusmestarina toimi tietysti Siiffi, jonka idea oli rakentaa hytin runko teräspalkista sopivan jäykkyyden ja keveyden aikaansaamiseksi. Siiffi suunnitteli hytin rakenteen ja teki laskelmat tarvittavasta teräspalkin metrimäärästä. Kävimme rautavarastolta hakemassa ensin 60 metriä teräspalkkia ja lisäksi reilut 20 metriä "kakkosnelosta" sokkelia varten. Kävimme ensin rakentamassa sokkelin ja suunnitelmia pitikin heti hieman muuttaa, koska nykyinen ruoripylväs olisi jäänyt kymmenisen senttiä tulevan hytin alle. Saimme siis sen verran extra-tilaa hytin takaosaan.

Sokkelin uudet mitat kirjattiin tarkasti ylös ja siirryimme halliin rakentamaan hytin runkoa. Siiffi, Styyrmanni ja K. Alamies perustivatkin väliaikaisen metallipajan: Siiffi hitsasi sitä mukaa, kun Styyrmanni ja K. Alamies hoitivat palkkien mittaamisen ja katkaisun. Runko muotoutui kasaan melko nopeasti, mutta 60 metriä palkkia olikin arvioitu vähän alakanttiin. Palkkia tarvittiin lisää noin 40 metriä eli yhteensä hitsattavaa palkkia oli nyt satakunta metriä ja saumaa tuli laskelmien mukaan noin parikymmentä metriä. Kuulostaa aika hurjilta lukemilta!

Hytin runko on tehty 50 mm teräspalkista. Tässä hytin etuseinää.

Levytys ja katon teko

Kun runko saatiin valmiiksi ikkuna- ja oviaukkoineen, se korroosiosuojattiin maalaamalla. Sen jälkeen oli aika rakentaa ulkoseinät ja katto. Ulkoseinien materiaaliksi valikoitui valmiiksi sinertävän harmaaksi pinnoitettu 12 mm vaneri. Siiffin johdolla levyt sahattiin sopivan kokoisiksi ja ruuvattiin kiinni maalattuun teräsrunkoon. Ulkoseinien levytys oli aikamoinen urakka, koska vaneripaloja tuli niin monta kappaletta, jotka olivat kaikki tietysti erikokoisia. Jokaikiselle ruuville porattiin alkureikä – ja ruuveja tuli kyllä ruuvattua satoja. Suurimman osan tästä vaiheesta teki K. Alamies.

Kattoon laitettiin hieman paksumpi koivuvanerilevy. Katon levytys olikin hieman helpompi homma, kun levyjä tarvittiin vain kaksi, vaikkakin toiseen piti askarrella kattoluukkua varten kolo. Katon reunoihin asennettiin tippapelti, ettei katolle satava vesi valu suoraan seiniä pitkin. Levyjen ruuvauksen jälkeen katto tehtiin vesitiiviiksi asentamalla kattohuopa. Styyrmanni erikoistui tähän hommaan ja vietti useita kuumia asennustuokioita hallin katonrajassa kaasutohottimen kanssa. Katon kulmiin asennettiin nostolenkit hytin siirtoa ja katolle asennettavaa valomastoa varten. Kattoluukun ympäristöön asennettiin kolme kerrosta lisää kattohuopaa, jotta vesi valuisi luukun ympäristöstä poispäin.

Ulkonäköseikkojen takia asensimme katon reunaan ns. otsalaudat, ettei hytti näyttäisi ihan pelkältä laatikolta. Jokaiselle sivulle sahattiin sopivat laudat ja niiden taakse asennettiin 30 mm alumiinineliöputkesta välipalat, jotta sadevesi pääsee valumaan laudan takaa pois. Alla olevassa kuvassa laudat ovat vielä värittömät, mutta niiden pinta käsiteltiin arvokkaan tumman pähkinän värisellä lakalla.

Listoitus ja ikkunat

Tämä vaihe on tähän mennessä ollut kaikkein työläin. Ulkoseinien vanereiden saumojen päälle sahattiin 50 mm leveää valkoiseksi maalattua 6 mm vaneria. Listaa on sahattu varmasti useita kymmeniä metrejä ja ruuveja väännetty useita satoja. Siiffin sanonta "kulmat vie kaiken ajan" pitää tässä kohtaa erittäin hyvin paikkaansa, koska vaikka hytti näyttääkin äkkiseltään melko yksinkertaiselta, on erilaisia kulmia aikamoinen määrä. Styyrmanni ja K. Alamies ahkeroivat listojen kanssa ja kirjoitushetkeen mennessä lähes kaikki listat ovat löytäneet paikalleen muutamaa takaosan kulmaa lukuun ottamatta.

Siiffi aloitti samalla ikkunoiden kehysten rakentamisen. Lähes jokainen ikkuna on kooltaan erikokoinen, joten kehykset on kaikki tehtävä mittatilaustyönä. Kehyksiä varten kehyspuu tuli höylätä ja sahata siihen ikkunalasin asennusura. Tämä on tarkkaa puuhaa, jotta kehyksistä tulee suorat. Hitaasti, mutta varmasti kehyksiä kuitenkin syntyy taitavissa käsissä ja niistä taitaakin puolet olla tällä hetkellä valmiina. Ikkunat asennetaan paikalleen vasta keväällä.

Hytin siirto paikalleen

Syksy kului nopeasti ja hytti valmistuikin aika hyvää vauhtia. Hallissa alkoi tila loppua kesken ja talvi lähestyä uhkaavasti, joten oli vihdoin aika siirtää uusi hytti paikalleen Äranin kannelle. Asennustiimiin kuului Siiffi, Styyrmanni , K. Alamies ja Pinnamies. Saimme käyttöömme nosturilla varustetun kuorma-auton, jonka lavalle hytti nostettiin.

Ajoimme Hirvensaloon, jossa juuri pimeyden saapuessa siirsimme Äranin sopivaan kohtaan rannan viereen. Irroitimme ruoripylvään paikaltaan, jotta hytti mahtuisi paikalleen. Autonosturin ulottuvuus riitti juuri ja juuri, ja hytti laskeutui mallikkaasti sokkelin päälle juuri niin kuin oli suunniteltu. Sokkeli oli tosin hieman turvonnut vesisateessa, joten sitä piti kevyesti muokata, jotta hytti istahti oikealle paikalleen. Istuvuus oli napakka, joten hyvä suoritus koko tiimiltä!

Lopuksi siirsimme Äranin vielä takaisin omalle laituripaikalleen illan pimeydessä ja lähdimme kuivattelemaan vaatteita rankan vesisateen jäljiltä.

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista, vaan se kerätään ainoastaan kommenttien sisällön tarkastusta varten.


Lähettämällä kommentin hyväksyt sivuston tietosuoja- ja rekisteriselosteen.



« »