Veneilybloggausta vanhasta tammitroolarista

Telakointi

Edellisestä pohjahuollosta oli edellisten omistajien mukaan kulunut tänä syksynä jo kuusi vuotta, joten oli aika taas nostaa Äran ylös vedestä ja kunnostaa pohja uuteen uskoon. Runko oli alkanut vuotaa jo melko paljon, koska pilssipumppu kävi useasti tunnissa. Saimme varattua viikon työaikaa Paraisilla sijaitsevalta telakalta, jonne ajelimme syyskuun ensimmäisenä sunnuntaina. Merimatkoista telakalle ja takaisin kotiin voi lukea lisää täältä.

Siiffi oli virkeänä paikalla telakalla maanantai-aamuna jo seitsemän aikoihin valmistautumassa Äranin nostoon. Kun telakan väki tuli töihin, Äran siirrettiin laiturin päähän parkkiin, jotta nostokelkka saatiin uitettua mereen. Sen jälkeen Äran siirrettiin kelkalle, joka vinssattiin ylös merestä. Äranin köli osui juuri täydellisesti kelkan palkkien päälle niin, ettei runko päässyt yhtään vääntyilemään.

Pohjan tiivistys

Hommat telakalla alkoivat pohjan pesulla, jonka telakan väki suoritti. Telakan väki asensi myös uudet sinkkianodit köliin, peräsimeen ja potkuriakselin läpiviennin lähelle. Telakan työmiehillä oli koko viikon ajan asenne kohdillaan ja hommat sujuivat rennoissa tunnelmissa. Kun pohja oli puhdas, alkoi armoton kunnostustyö. Päivän mittaan K. Alamies, Näkki ja Styyrmanni saapuivat työmaalle. Aluksi tammilankkujen välistä poistettiin vanhat Sikaflexit, jotka eivät enää tiivistäneet runkoa millään tavalla. Sen sijaan paapuuriin puolelta yhdenkin sauman takaa valui litratolkulla vettä, kun vanha Sika-massa revittiin irti.

K. Alamies erikoistui pohjan rivetykseen, johon kului kolme päivää. Ajan saatossa riveet lähtevät lankkujen välistä, kun ajaessa veden virtaus ja moottorin aiheuttama rungon tärinä pikku hiljaa saavat riveet irtoamaan. Tervattua hamppunarua lyötiin tammilankkujen väliin riveraudan kanssa suurin piirtein pari kiloa, olihan tiivistettäviä saumametrejä kuitenkin todella paljon.

Siiffi putsasi potkurin hiomalla sen kiiltäväksi. Myös peräsin tuli putsattua huolella. Olimme havainneet ensimmäisillä merimatkoilla, että runko vuotaa perästä sitä enemmän, mitä kovempaa ajetaan (eli mitä alemmas perä painuu). Sen takia Siiffi purki perästä jääsuojana olevia kuparilevyjä ja tiivisti Äranin peräosaa huolella, minkä jälkeen uudet kuparit laitettiin vanhojen levyjen tilalle. Tiivistyshommat saatiin valmiiksi myöhään keskiviikkoiltana.

Maalaus

Tarkoituksenamme oli maalata Äranin pohja myrkkymaalilla ja mikäli aikaa olisi ollut, myös kyljet olisivat saaneet uutta sinistä pintaansa. Meidän piti kuitenkin perjantaina jo lähteä telakalta uusien asiakkaiden saapuessa taas maanantaina, joten maalauspäiväksi jäi ainoastaan torstai. Näin ollen kylkien maalaus siirrettiin ongelmitta toistaiseksi myöhempään ajankohtaan, koska sitä varten Ärania ei tarvitsisi nostaa ylös vedestä ollenkaan.

Maalia meillä oli parikymmentä litraa. Siiffin ohjeiden mukaan sitä hieman laimennettiin maalauksen edetessä riittävyyden ja hyvän levittyvyyden takaamiseksi. Styyrmanni teippasi rajat ja aloitti maalauksen puolenpäivän jälkeen styyrpuurin puolelta keulasta. K. Alamies liittyi talkoisiin parin tunnin päästä, jolloin homma lähti etenemään vauhdilla.

Yhteensä maalaukseen kului kuutisen tuntia kahdelta maalarilta. Saimme huomata, ettei tämän kokoisen troolarin maalaus suju ihan käden käänteessä, vaan työhön pitää varata riittävästi aikaa. Huolella tehty maalaus kuitenkin näytti onnistuvan hyvin ja voimme taas rauhassa odottaa seuraavat viitisen vuotta, kunnes on seuraavan telakoinnin aika.

Vettä kölin alle

Perjantaina oli aika laskea Äran takaisin veteen ja poistua telakalta muiden alusten tieltä. Telakan vinssin kanssa oli pientä ongelmaa laskun yhteydessä, joten emme päässeet täysin ilman temppuja takaisin veteen. Mutta kun vauhtiin päästiin, Äran lipui kelkan kyydissä vakaasti takaisin mereen.

Pysähdyimme ennen lopullista irrotusta, jotta pystyimme varmistamaan vesitiiviyden. Viikon aikana tammirunko ehtii kuitenkin kuivumaan sen verran, että alkuun tiiviydestä ei voi olla aivan varma. Yllätykseksemme havaitsimme, ettei runko vuoda juuri ollenkaan. Käynnistimme kummankin moottorin ja annoimme vinssimiehistölle luvan jatkaa matkaa syvemmälle veteen ja lopulta irti nostokelkasta. Styyrmanni ja K. Alamies olivat kyydissä ja odottivat hetken rannan tuntumassa, että nostokelkka vedettäisiin ylös merestä. Vinssi sekosi taas ja odottelu venyi lähemmäs tunnin mittaiseksi. Kaksikko kuitenkin pörräsi kaikessa rauhassa telakan edustalla ja teki käsittelyharjoituksia odotellessaan, joten aika ei mennyt missään tapauksessa hukkaan.

Nostokelkka saatiin lopulta ylös vedestä ja Äranilla oli nyt tilaa palata laituriin hakemaan loput miehistöstä mukaan. Kotimatkan miehistöön kuului Siiffi, Styyrmanni, Näkki ja K. Alamies, ja matkasta voi siis lukea enemmän täältä.

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista, vaan se kerätään ainoastaan kommenttien sisällön tarkastusta varten.


Lähettämällä kommentin hyväksyt sivuston tietosuoja- ja rekisteriselosteen.



« »