Veneilybloggausta vanhasta tammitroolarista

Tässä ALPHA-ECHO ROMEO ALPHA NOVEMBER

Niin siis kuka olikaan kyseessä? Jätetään se vielä arvoitukseksi, joka selviää myöhemmin tässä kirjoituksessa. Tällä kertaa kirjoitamme merenkulun radiolaitteista sekä turvallisuuden että pätevyysvaatimusten näkökulmasta. Teksti on tällä kertaa aika täynnä informaatiota.

Satuimme löytämään alkuvuodesta Tori.fi:stä hyvin edullisesti käyttämättömän AIS-lähettimen (West Marine AIS-1000), jonka Styyrmanni ja Siiffi tietysti heti halusivat lisätä Äranin varustukseen. Talven edetessä kohti kevättä päätimme myös varustaa Äranin radiolaitteiston meri-VHF/DSC-puhelimella (Standard Horizon GX1300E).

Meri-VHF/DSC

VHF-radio

Lyhyen kantaman radiopuhelin

VHF/DSC on korkeilla taajuuksilla toimiva lyhyen kantaman radiopuhelin, jota käytetään erittäin paljon. Se on kaikissa kauppamerenkulun aluksissa pakollinen varuste, mutta myös huviveneilyssä varsin hyödyllinen.

VHF-radiopuhelin käyttää noin 160 MHz:n taajuuksia ja kyseiselle taajuusalueelle on kansainvälisesti määritetty kanavat 1–28 ja 60–88. Lisäksi voi olla käytössä kansallisia kanavia, kuten Suomessa ja Pohjoismaissa on huviveneilijöille pyhitetyt L1–L3 ja ammattikalastusaluksille annetut F1–F3. Joistakin radiopuhelimista nämä erikoiskanavat löytyvät jo valmiina, mutta useimmin ne voidaan myös jälkikäteen ohjelmoida huoltoliikkeessä. Vaikka meidän VHF-radiomme on hintahaarukan edullisimmasta päästä, on siinä kaikki edellä mainitut kanavat valmiina.

VHF-radiot eivät tarvitse tukiasemia toimiakseen, vaan radioliikenne kulkee radioaaltoina suoraan aluksesta toiseen (tai rannikkoradioasemaan). Tästä syystä VHF onkin paljon luotettavampi merellä kuin matkapuhelimet, joilla yhteys voi katketa, kun ollaan liian kaukana tukiasemasta. Kuten radiopuhelimissa yleensäkin, ovat VHF-kanavat pääasiassa simpleksikanavia eli puheliikenne voi kulkea vain yhteen suuntaan kerrallaan. Tämän takia jutustelu täytyykin käydä vuorotellen. Puheliikenne kuuluu kaikilla kuuluvuusalueelle oleville radioasemille, joilla on vastaanotin viritettynä samalle kanavalle. Tästä on hyötyä erityisesti hätätilanteissa, mutta toisaalta myös esimerkiksi VTS-väylillä (alusliikenteen ohjauspalvelu).

DSC – digitaali­selektiivi­kutsu

Nykyään käytännössä kaikki uudet VHF-radiopuhelimet on varustettu myös DSC-toiminnolla. Digitaaliselektiivikutsu on digitaalinen lyhyt sanoma, jolla voidaan esimerkiksi ilmoittaa hädästä tai kutsua toista alusta ilman puheliikennettä. Jokaisella aluksella on MMSI- eli meriradionumero (verrattavissa puhelinnumeroon), jota kutsuissa käytetään ja jonka avulla kutsu löytää tiensä oikeaan paikkaan. Toki aluksen täytyy olla kuuluvuusalueella, että viesti menee perille. Kutsuja voidaan myös osoittaa kaikille asemille tai tietyille ryhmille.

DSC:n hyöty on siinä, että ylimääräiseltä puheliikenteeltä voidaan välttyä kutsuttaessa toisia aluksia tai rannikkoasemia. Merkittävää hyötyä saadaan myös nopeudesta: hätähälytys voidaan lähettää noin 5 sekunnissa sisältäen GPS-vastaanottimelta saadun sijainnin. Näin meripelastus voi ryhtyä välittömästi toimenpiteisiin ja saa kaiken lisäksi heti tarkan sijainnin. Kutsujen jälkeen lisätietoja jaetaan toki vanhaan tyyliin puheella.

AIS

AIS (Automatic Identification System) on VHF-taajuusalueella toimiva järjestelmä, jossa alukset ilmoittavat nopeuden ja suuntansa lisäksi muuta informaatiota, kuten esimerkiksi aluksen sijainti, tunnistetiedot, määränpää ja syväys. Tällaisten tietojen vastaanottaminen helpottaa vilkkaalla merialueella muiden alusten seuraamista ja yhteentörmäämisen välttämistä. Jos AIS-laite on varustettu myös lähettimellä, saadaan oma alus muiden tietoon, jolloin muut alukset osaavat välttää yhteentörmäämisvaaran syntymistä. Kirkkaalla kesäsäällä muun liikenteen toki havaitsee paljain silmin tai kiikareiden kanssa tähystämällä, mutta sumun yllättäessä tilanne onkin täysin eri.

Turvallisuus­näkökulma

Syy, miksi päätimme varustaa myös Äranin VHF/DSC- ja AIS-laitteilla, liittyy vahvasti niiden tuomaan turvallisuuteen. Lähtiessämme liikenteeseen Hirvensalosta meillä on kaksi vaihtoehtoista reittiä: joko Airistolle Ruissalon eteläpuolitse tai Kaarinan suuntaan Uittamon editse. Näistä ensin mainittu on hyvin vilkas kauppamerenkulun väylä ja Airistolla myös Naantalista lähtevät laivat tulevat samalle väylälle. Mekään emme voi syväyksen rajoittamana kulkea ihan kaikkia veneilyväyliä, vaan joudumme pysymään kauppamerenkulun väylillä.

Vilkkaan liikenteen seassa koemme tärkeänä, että olemme jatkuvasti ajan tasalla ympäröivästä liikenteestä. Tähän tarkoitukseen AIS on hyvä apuväline, koska siitä saamme siirrettyä kartalle muiden alusten sijainnit ja asetettua lisäksi varoitukset, jos törmäysvaara on olemassa. Myös VHF-radio on tällaisissa tilanteissa paikallaan, koska sen avulla alukset voivat ottaa suoraan yhteyttä toisiinsa, jos epäselvyyttä väistämistoimenpiteistä ilmenee. Toki väistämiset pitäisi tulla automaattisesti ja ainakin me aiomme pysyä pois suurempien edestä.

On hyvä myös varautua tilanteisiin, joita toivottavasti koskaan ei tarvitse oikeasti kokea. Hätätilanteessa VHF-radion merkitys korostuu, koska se on käytännössä ainut oikea väline, jolla yhteyden meripelastukseen saa, kun ollaan GMDSS-järjestelmän A1-merialueella, joka kattaa lähes koko Itämeren alueen. Edellä tulikin jo mainittua hätäkutsun helppous: DSC:llä hätäilmoitus on mahdollista lähettää 5 sekunnissa. Radion ominaisuuksista johtuen kutsu lähtee kaikille kuuluvuusalueella oleville radioasemille, joten lähellä seilaavat mahdolliset auttajat saavat tiedon samanaikaisesti meripelastuksen kanssa.

Pätevyys­vaatimukset ja luvat

Merenkulun radiolähettimet, esimerkiksi tässä kirjoituksessa käsitellyt VHF ja AIS, ovat luvanvaraisia laitteita. Aluksen radiolupaa haetaan Liikenne- ja viestintävirastolta. Radioluvassa annetaan jokaiselle alukselle sen yksilöimiseksi kutsutunnus (call sign) ja MMSI-numero. Äranille radiolupa myönnettiin eilen ja saimme kutsutunnukseksi OH8024 ja MMSI-numeroksi 230140860.

Jotta aluksen radiolupaa voi hakea, täytyy radioaseman hoitajalla olla riittävä pätevyys. VHF-radion tapauksessa riittää rannikkolaivurin radiotutkinto (SRC). Meri-VHF-taajuudet kuuluvat maailmanlaajuiseen GMDSS-hätäjärjestelmään, minkä takia on noudatettava tarkkoja sääntöjä, miten taajuuksilla saa toimia. Tästä syystä radioaseman pätevyysvaatimus on hyvin perusteltu.

Äranin miehistöstä Styyrmanni kävi ensimmäisenä suorittamassa kokeen, jossa kysyttiin perustasoisia kysymyksiä erityisesti hätäliikenteestä. Ennen koetta tutkinnon vastaanottaja piti noin 1,5 tunnin kertausoppitunnin, jonka aikana selvennettiin vielä joitakin epäselväksi jääneitä asioita. Tällä kertaa pohdimme muun muassa hätäkutsun kuittaamista siinä tapauksessa, että meripelastuskeskus ei ole vastaanottanut kutsua.

Kokeeseen voi valmistautua varsin hyvin omin päin. Oppimateriaali ja muuta tietoa kokeesta on saatavilla Traficomin sivuilta. Styyrmanni luki materiaalin läpi kahdesti ja virheitä kokeessa ei tämän hetken tietojen mukaan sattunut kuin yksi. Osa miehistöstä käy suorittamassa tutkinnon vielä kevään aikana.

Palataanpa vielä lopuksi otsikon arvoitukseen! Yksi kokonaisuus kokeessa oli kansainväliset radioaakkoset: Alpha, Bravo, Charlie ja niin edelleen. Kuten jo ehkä arvata saattaa, tässä siis kutsuu ÄRAN.

Kirjoitamme lisää brykän varustuksesta myöhemmin, kun saamme ajohytin valmiiksi ja systeemit asennettua paikalleen. Pysy kuulolla!

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista, vaan se kerätään ainoastaan kommenttien sisällön tarkastusta varten.


Lähettämällä kommentin hyväksyt sivuston tietosuoja- ja rekisteriselosteen.



« »